Sunnuntaina oli pilvinen päivä ja lännestä oli lähestymässä saderintama, joka ennakkotiedon mukaan oli hyvin voimakas. Minun kielelläni se tarkoittaa sitä, että sataa kaatamalla, tie tulvii ja kuohuu, pyöräily on jatkuvaa lätäkössä ajamista ohiajavien autojen roiskiessa vettä päälle. Todellisuudessa rintama oli kuitenkin pieni tihkusaderintama, mutta sitähän minä en tiennyt. Tuuli oli navakka lounaan ja lännen puoleinen, sikäli ihanteellinen pyöräilylle.

Aamulla rätisi yllättäen kirkokerttu luumupusikossa.

Lähdin leiriltä loppusiivouksen jälkeen, ohjelmaa olisi vielä ollut tunnin verran lisää, mutta kun hermostutti keli ja edessä olevat kilometrit. Jouduin taas odottelemaan lossia Barösundissa. Laineilla keikkui kaksi selkälokkia. Fagervikin lähellä lenteli nuolihaukka. Kuninkaantie Fagervikin jälkeen oli rauhallinen ja miellyttävä. Joddbölen voimaloilta tuli sähkölinjoja, jotka paljastivat maaston jyrkät muodot. Ennen Inkoota tie muuttui soratieksi. Inkoon kirkonkylän jälkeen Innanbäckiin oli miellyttävää tehdä matkaa. Mäetkään eivät olleet kovia. Jyrkempi mäki oli Innanbäckissä.

Siirryin tielle 51. Valtatielläkään pyöräily ei harmittanut, liikennettä oli vain kohtuullisesti ja mäet olivat loivia. Siirryin nopeasti kohti itää, pois kuvittelemani saderintaman tieltä. Siitä huolimatta jätin päätien Degerbyssä. Täällä on tavattu lintuharvinaisuuksia. Minä näin vain yhden pikkulepinkäisen. Nordanvikin kuuluisan kuusen kohdalla leijaili kaksi tuulihaukkaa. Kunta vaihtui Siuntioksi. Siuntiossa tie muuttui radikaalisti huonommaksi, hyvin paljon paikkailluksi yksityistieksi. Tasaiset pellot loppuivat ja jouduin polkemaan taas mäkiä ylös. Käännyin Läntiselle Kuninkaansillalle. Täällä on hiidenkirnu jossain ylärinteessä, mutta siihen oli rakennettu taloja ja siellä oli ihmisiä, niin ei huvittanut sinne oikein mennä. Tiellä oli kaksi koiraa irrallaan ja täytyi varoa, ettei aja päälle.

Kuninkaansilta itsessään oli hieno puusilta. Sen jälkeen tuli jyrkkä mäki. Tämä puoli Siuntiosta oli hyvin mäkistä. Fågelvikistä Kirkkonummelle oli yhdeksän kilometriä, joten saatoin kyllä sietää minkälaiset mäet tahansa tässä vaiheessa. Puhtia riitti. Kunnan vaihtuessa Kirkkonummeksi maasto rauhoittui. Tie oli ollut kaikin puolin mukava ja rauhallinen ajaa, nyt tulin jo ihmisten ilmoille. Kirkkonummella oli tivoli. Tivolikentän jälkeen alkoi varmasti reissun kovin nousu ja se oli uskomattoman jyrkkä ja pitkä. Alastullessa oli nopeusmittarissa vain 43 km/t, koska heti sen jälkeen tuli uutta mäkeä. Lähellä Jorvasta maasto rauhoittui. Jorvaksessa oli tietyö ja pääsy tielle 51 oli kielletty. Menin siitä siitä huolimatta, koska halusin, että tämä reissu on jatkoa sille, kun poljin kerran Porkkalaan, niin että voin sanoa polkeneeni Helsinki-Karjaa -välin. Moottoritietyömaa tuhosi arvokkaan kosteikon. Todellakaan ei tehnyt mieli lähteä pyöräilemään tuohon sotkuun mukaan. Niinpä poljin takaisin Jorvaksen asemalle.

Siellä ei ollut mitään laituria. Pyörän nostaminen paikallisjunan portaita ylös oli aivan ylimaallinen voimankoetus. Sain sen kuitenkin sisään. Jouduin koko ajan väistelemään junaan tulevia ihmisiä pyöräni kanssa. Matka maksoi €5,90 minulle ja €4,20 pyörälle.

Pasilassa pyörän laskeminen alas oli yhtä hankalaa kuin sen saaminen ylös. Onneksi sain apua. Mikä idiootti on suunnitellut kaiteen keskelle lähijunan portaita? Miksi junissa ei ilmoiteta, kummalla puolella laituri on? Laukun koukku irtosi siinä tohinassa ja sotkeutui pyörän rattaisiin niin ettei vapaaratas toiminut, vaan se koukku jäi sinne rataspakan sisälle jemmaan lujasti. Sain sen kellarissa puukolla pois. Sitä varten on leuku olemassa. Tarranauha saattaa olla maailman tyhmin keksintö vetoketjun ohella, mutta nämä koukut pyörän yhtään missään on kova kilpailija, koska ne aina sotkeutuvat takarattaisiin.

Reitti kartalla: GPSies - Karjaa-Jorvas