Petra oli kysellyt puhelimessa, olinko jo Radiomäellä. Olisiko sellainen päässyt menemään jo ohi. Tuskinpa, eiköhän se ole edessä. Koko yön olin kuunnellut liikennevalon ääntä. Liikennevalot olivatkin heti kohta edessä ja Radiomäki. Radiomäellä oli pyörätie suljettu, joten siirryin ajoradalle. Ajoin kieli keskellä suuta ja huomasin olevani Lahden ydinkeskustassa. Olin ajanut harhaan. Lahden keskusta näytti yhdentekevältä, joten se ei kiinnostanut edes turistimielessä.

Lahdessa oli sekavat pyörätiet eikä opasteita missään. Löysin kuitenkin oikean tien. Vähän epäröin lähteäkö Mukkulankadulle vaiko mennäkö suoraan. Tein uukkarin Mukkulankadulla ja meinasin törmätä paikalliseen pyöräilijään. Pyytelin anteeksi. Minua ei sittenkään huvittanut joutua toistamiseen eksyksiin Lahdessa.

Päätiellä oli joitakin hien pintaan vetäviä nousuja, niin kuin olin ajatellutkin. Täytyyhän Salpausselän ylittäminen jossain tuntua. Pyörätie seuraili päätietä kunnes se jätti minut rauhaan. Kuntakin vaihtui taas Hollolaksi. Tuuli puhalsi koko ajan vastaan, navakan puoleisesti.

Jämsäntie oli vilkkaasti liikennöity ja puuduttava. Järvi-Suomi ei esittäytynyt millään tavalla. Tämä oli samanlaista kuin Uusimaa paitsi että täällä oli enemmän liikennettä. Näin sentään kuinka lehmiä päästettiin laitumelle. Tämä ei ollut mitään tehotuotantoa.

Eiliset sateet olivat syöneet minulta  öljyt ketjuista. Pysähdyin huoltoasemalle Asikkalan kuntarajalla ja ostin itselleni öljyä. Sekä haarapääsky että räystäspääsky pesivät huoltoasemalla. Asikkalan kuntarajan lähellä oli toisella puolella pyörätieksi merkitty pätkä karkeaa soratietä. Päätin kuitenkin jatkaa pientareella.

Saavuin Vääksyyn. Tie jatkui yhteen suuntaan, pyörätie toiseen. Kiertäisikö pyörätie harjun? Iski kauhu, sehän menee kaikkein jyrkimmästä kohdasta ylös! Pyörä rupesi vähän keulimaankin, mutta sain poljettua sen ylös. Paljon pahempaakin on edessä, nyt ei saa antaa periksi. Ylhäällä oli portti, jossa luki "homo". Homoilta on vissiin portti suljettu Vääksyyn, vai onko pyöräilijät homoja.

3696908115_8cc434e00f.jpg

 

Mitään opasteita harjun toisella puolella ei ollut. Sen sijaan että tämän kylkän keskusta olisi tullut, asutus harvenee ja pyörätie loppuu! Poljinko väärään suuntaan. Kysyin tietä - olin ajanut kaksi kilometriä harhaan! Luulisi, ettei Vääksyssä voi eksyä, vesi kahdella puolella ja harju keskellä, mutta onnistuin siinä sittenkin. Ilma oli kolea ja kostea ja vaihdoin itselleni sadevaatteet päälle Anianpellon kauppakeskuksen luona. Rupesi ripsottelemaan taas vettä.   Anianpelto, Vääksy, Asikkala, mitätön kylä, monta nimeä.

Jatkoin Vääksystä Pulkkilanharjulle, jota nostaa sen status kansallispuistona. En paljon katsellut maisemia tällä välillä, ilma oli synkeä ja tuuli navakasti. Odottelin vain pääseväni harjulle. Matka sinne tuntui loputtomalta. Tienviitat antoivat vaihtelevia kilometrimääriä sinne.

Pulkkilansalmella sillalla pyörätie meni metalliritilän yli. Ritilä oli inhottava ja sai pyörän kiemurtelemaan.  Pulkkilanharjulla oli kovasti liikennettä. Siellä ei ollut mitään ihmeempää tunnelmaa luonnon keskellä olemisesta.

3696908367_05f8629bd0.jpg

3696908247_05a00f1d25.jpg

Pulkkilanharjulla pyörätie oli karikkeen ja käpyjen peittämää tunnelmallista hiekkatietä, jota ajaminen oli kuitenkin vähän röykyytystä. Tie erkani autotiestä sen verran, että liikenteen melu pääsi ajoittain taukoamaan. Silloin tuli tunnelma luonnon keskellä olemisesta. Härkälintu oli Asikkalanselällä ja ryhtyi kiljumaan.

3697718788_7c1024de6d.jpg

Saavuin karisalmen sillalle, joka toi mieleen San Franciscon. Sen vuosikin oli 1969, sama kuin syntymävuoteni. Toisella puolella Asikkalaa on tällainen Golden Gate, toisella puolen taas  on suljettu homoportti. Onkohan täällä hippejäkin?

Sillan jälkeen oli kioski, joka oli suljettu keskellä kesää. Infotaulut kertoivat Päijänteen kansallispuiston esittelevän lähinnä jääkautta. Keli oli sitten ollut ihan tunnelmaan sopiva. Kansallispuistoon liitettävä erämaisuus puuttui kyllä puistosta.

3697718880_b8b917bcb3.jpg

Jääkausitien jälkeen ilma rupesi lämpenemään ja oli aika vaihtaa taas kerran vaatteita. Kuntakin vaihtui Sysmäksi ja maisema Pulkkilanharjun kannasa oli jylhää.

3697719170_a336075997.jpg

Sysmässä ilma muuttui pian helteiseksi. Olin väsynyt. Tienvarret olivat täynnä mansikoita ja söin niitä kunnes vatsa kipeytyi.

3697719296_8370527595.jpg

Sysmän keskustaa lähestyttäessä minua rupesi väsyttämään. Oli taas aloitettava yösijan etsiminen. Sysmässä oli pyöräilykampanja. Merkitsin vihkoon päivän tuloksen.

Ostin Sysmässä ruokaa. Huomasin, että pyöriä oli pistetty nurin paikallisen marketin edessä. Se oli huono merkki. Käväisin kaupassa kuitenkin nopeasti. Sysmässä oli vilkasta, oli ilmeistä, että Sysmä oli turistipaikka.

Poljin toiselle puolen katua kirjastoon. Oli pakko päästä vessaan ja sitä paitsi voisin yrittää päästä siellä nettiin. Pääsinkin Sysmästä lähettämään terveiseni.

Kun tulin kirjastosta ulos, takakumi oli tyhjä. Ei voi mitenkään olla, minullahan on pistosuojatut renkaat! Jonkun oli taatusti täytynyt tyhjentää rengas sillä aikaa kun olin kirjastossa. Kyselemällä sain tietää paikan, missä Sysmässä korjattaisiin pyöriä. Pyöränkorjauspaikka oli kuitenkin sellainen etteivät ne ruvenneet vaihtamaan kumia, vaan sen sijaan renkaaseen pistettiin lisää ilmaa. Ajattelin tämän riittävän. Mitä muutakaan olisin voinut tehdä.

Petra ehdotti minulle jäämistä Sysmään. En voinut leiriytyä avoimesti keskelle kylää niin kuin Lahdessa ja leirintä-alue maksoi rahaa. Päätin ottaa riskin ja jatkaa Luhangan suuntaan.

Luhangantien varressa oli useita järviä, mutta mitkään niistä eivät näkyneet tielle. Kärsin taas veden puutteesta. Kartan mukaan täällä piti olla uimarantakin, mutta mitään viittaa uimarannalle ei ollut.

Vihdoin saavun vedn äärelle, mutta vesi on mutaista. Näen järvellä joutsenparin ja niillä poikaset. Ensimmäistä kertaa elämässäni näen laulujoutsenen vastakuoriutuneet poikaset. Ne ovat vaaleampia kuin kyhmyjoutsenen poikaset.

Tie menee salmen yli. Ajattelen, että voin yöpyä täällä saarella jossain, tie varmasti seuraa rantaa. Tie nouseekin ylös mäelle. Kun tie laskeutuu rantaan, tiellä on levähdyspaikka. Päätän jäädä sinne yöksi. Levähdysalueen luona on kivikkoa. Siitä on vaikea löytää telttapaikkaa. Kiskon yhden kivistä irti telttapaikan alta. Siihen tulee valtava kuoppa. Kuoppa on kuitenkin parempi kuin kivi. Asetun yöpuulle. Varmasti rengas oli vain tyhjennetty. Jalkaani nykii ikävästi. Minua vaivaa vähän vasemman jalan iskiashermo.

3697719480_40a697b9e4.jpg