Tilastot:

Kunnat: Leivonmäki, Kangasniemi

  • Aika: 4 t 48 min 17 sek
  • Keskinopeus: 14,4 km/t
  • Huippunopeus: 58,26 km/t

Olin aivan veltto ja voimaton huonosti nukutun yön jälkeen. Paitsi että sateen rummutus telttakangasta vasten pitää hereillä niin myös se, että naamalle lätsähtää katosta vesipisaroita. Arvelin, että velttous menisi ohi kun verryttelen kävelemällä läpi alueen kaksi luontopolkua. Niistä mielenkiintoisempi meni soille. Hyttysiä oli taas aivan valtavasti, laumoittain. Olin kaivanut esille hyttyshatun ja sille tuli kyllä käyttöä. Näytin ihan mehiläistarhaajalta. Suolenkin jälkeen oli geologinen Luupään reitti. Minä jopa hetkellisesti kiinnostuin geologiasta. Ajattelin, että "Luupään lenkki" oli saanut nimensä siitä, että Leivonmäellä koululaiset jotka eivät oppineet läksyjään kunnolla saivat kiertää sitä kunnes harjukuopat ja suon muodostumiset olivat selkärangassa. Osa reiteistä oli suunniteltu pyörätuolilla kuljettavaksi, mikä sai minut muistelemaan haikeasti Petraa. Hän tuskin olisi viihtynyt itikoiden syötävänä, toisaalta itikat eivät juuri hänestä piittaa. Ensimmäistä kertaa tulin ajatelleeksi, miksi itikat ovat "vihaisia" matalapaineella. Eivät ne vihaisia ole, ne vain haluavat lisääntyä. Kummastelin kun en ollut koskaan aiemmin ajatellut niin. Söin purkin tomaattimuikkua. Heppoinen aamiainen. Mieli vain ei tuossa vaiheessa tehnyt enempää. Ei löytynyt lenkeiltä kehrääjää eikä metsoa, siellä oli vain töyhtötiainen ja valkoviklo.

Leivonmäellä oli roskaamisen vastainen periaate, joten kannoin roskia mukanani. Harjunlahden uimarannalla roskista pääsi eroon. Ei ollut ketään uimarannalla. Haapasuon turvetuotantoalueella oli kyltti lintutornille. Tornilla oli hulppeat puitteet, paljon opaskilpiä ja sellainen rakennus jossa voi pitää sateensuojaa. Torni oli Vapon suurella rahalla rakentama. Lintuja siellä ei kyllä ollut muutamia kalalokkeja lukuunottamatta. Taisi olla pr-tarkoituksessa rakennettu. Jätin pyörän lukitsematta ja puomilla kävi joku paikkakuntalainen pyörällä. Siksi siirsin pyörän portin toiselle puolelle.

Haapasuon jälkeen tiellä tuli vastaan kettu. Leivonmäen ja nelostien risteyksessä lauleskeli viitakerttunen. Leivonmäellä oli kunnan ilmoitustaulu. Ensimmäinen, mikä siihen oli laitettu oli kuinka eri huumeet vaikuttavat. Lähetin Helsingistä ostamani kortin entiselle leivonmäkeläiselle tuttavalleni, juhannuspäivänä kun oli kaikki kaupat kiinni.

Leivonmäeltä jatkoin Etu-Ikolaan. Pysähdyin tämän tästä. Pyöräily oli kuin tervan juontia. Itikat kuitenkin pakottivat liikkeelle. Ajattelin, että sade on pehmittänyt hiekkatiet ja siksi ne ovat niin raskaita. Havumäessä oli tien varrella joutsenia, mutta en innostunut kumminkaan. Tämä tie meni ihan tienvarsikylttienkin mukaan Kangasniemelle, mutta kyltit tarjoilivat pitempää reittiä kuin mitä minulla oli mielessä. Kartan mukaan kaikkialla piti olla pelkkää jokivartta ja suota, mutta silti tie oli kumpuista. Ajattelin, että tämä oli esimakua Savon kumpuisuudesta. Myönteinen ajatukseni oli, ettei näin märällä ilmalla ainakaan tiet pölyä.  Kun kerrankin oli tasaista suota, muuttui tie suurikiviseksi ja hankalaksi. Olin tainnut tulla Savoon. Laatikossa ainakin näytti olevan Länsi-Savo -lehti. Syrjäteille ei paljon kilpiä pystytellä. Maanteiden kilpipolitiikka on ihmeellistä, tämä on väärä säästön kohde. Matka eteni hitaasti ja tie kiemurteli kaikkien mäkien kautta kunnes sitten yhdistyi suurempaan tiehen, joka myös oli soratie. GT:ssä näkyi, että tie yhdistyisi piankin päätiehen, mutta näin ei käynyt. Pidin Myllykankaalla vielä tauon. Sen jälkeen olinkin asfalttitiellä. Hännilänjoesta kävin täyttämässä pulloni vedellä. Vaikka oli kiva olla kovalla tiellä taas ensimmäistä kertaa niin se kiva loppui kun jurnutin kävelyvauhtia ja pysähdelle Kaihlamäkeä ylös. Ei sekään kuitenkaan ollut kuin jokin 50 metriä nousua, mutta sydän pamppaili kuitenkin. Alas sieltä tulin kyllä lujaa, siellä tuli päivän ja siihenastisen retken nopeusennätys. Täällä on siis kovempaa kuin "Luhangan Alpeilla". Vuorilahdella oli metsäviklo istumassa langoilla. Uuvuin vielä Pylvänälänmäessä ennen kuin tulin Joutsantien risteykseen ja Kangasniemelle. Täällä olen ollut aiemminkin.

Ehkäpä väsymys johtui ravinnosta. Kangasniemellä oli pizzeria auki. Tavoistani poiketen tilasinkin pizzan ja oluen, tuntui siltä, että kaiken tämän jälkeen ansaitsin sen. Halusin jäätelönkin, mutta pizzapaikassa ei ollut. Päivästä oli tullut paahteinen. Käsitin jotenkin pizzapaikan omistajan viittauksen väärin ja kun paikalla olevat lapsetkin hermostuttivat minua, meninkin jäätelöpaikan sijasta paikalliseen puistoon loikomaan nurmelle. Pian tuli mies kyselemään, onko kaikki kunnossa. Vakuutin kaiken olevan kunnossa ja että minä olin vain uupunut huonosti nukutun yön jälkeen. Mies tarjosi pullosta olutta.

Päätin lähteä liikenteeseen. Loppujen lopuksi voisin nukkua jossain Pieksämäen tien varressa. Kangasniemen jälkeen tuli huoltamoita. Ennen oli niitä pääteiden varsilla, mutta nyt ne kaikki slummiutuvat yhteen. Yhdessäkään en saanut ilmaa renkaisiin. Purkin "off-de-colognea" sain kun kahdesta paikasta etsin. 

Tie Pieksämäen suuntaan lähti varsin tasaisesti ja mukavasti, sitäkään ei kartasta katsomalla olisi ikinä arvannut. Pian kuitenkin tälläkin tiellä rupesi tulemaan mäkiä. Olin kuitenkin piristynyt Kangasniemen jälkeen. Yhdellä peltoaukeamalla lenteli hiirihaukka. Pilvet edessäpäin vaikuttivat tosi synkiltä. Ripotteli vähän sadetta. Pistin sadepuvun päälle, mutta jouduin sen riisumaan hetikohta taas uudestaan. Siellä oli Paratiisintie. Paratiisiin oli tie portilla kiinni, suljettu ihmisiltä aivan niin kuin Raamatussa. Savolaishuumoria saattaa olla ihan siinä, että paikka oli saanut nimensä lukitun portin takia.

Alajoella tuli vastaan P-paikka Kutemajärven rannalla. Ihan pakko oli mennä leiriytymään sinne, vaikka menohaluja oli vielä jäljellä. Rantasipi varoitteli kiihkeästi. Muutama sadepisara iskeytyi teltan kattoon, mutta siihen se jäi. Teltassa oli mukavaa ja lämpöistä. Pikkukäpylintuja lensi parveittain. Kiikaroin järvelle, se oli tosi köyhä, vesilintujakaan ei näkynyt missään.

 


View Larger Map