Tilastot:

Kunnat: Kangasniemi, Pieksämäen mlk., Pieksämäki, Jäppilä, Leppävirta

  • Aika 5 t 4 min 12 sek
  • Keskinopeus 15,67 km/t
  • Huippunopeus 52,42
  • Bussilippu Leppävirta-Helsinki €52,60 + pyörä €2,90

Aamulla heräsin hyvin nukutun yön jälkeen aikaisin. Näköjään se, kun olin pitänyt muovipussia tyynynä oli kopioinut jäljet muovipussista käteeni. Avainlipun minä vielä hyväksyn, mutta en sitä, että "voidaan hävittää polttamalla".

Aamu olikin tuulinen, mutta ei se häirinnyt itikoita. Täällä ne tunkivat ruokaankin. Pikkukäpylinnut kilkuttelivat taivaalla. P-paikalla oli roskis, mutta ei huussia. Roskiksessa oli teksti "syvyys 2,7 metriä". Ilmeisesti haluttiin kommunikoida, että jos joku käyttää sitä vessan pönttönä niin saattaa pudota syvälle.

Pääsin hyvissä ajoin aamulla liikkeelle. Maasto jatkui kumpuilevana, tuuli oli melko navakka ja tuli jopa vähän vilu. Linnut olivat hiljaa. Niinpä pääsin melko nopeasti Pieksämäelle. Siellä oli huoltamo, jossa sain ilmaa renkaisiini. Kysyin huoltamon pitäjältä saako sieltä "Losonmäen akkain lohkopaskaa", Pieksämäen maakuntaruokaa, mutta eipä siellä sellaisesta tiedetty. En ottanut vettä kun oli viluista enkä halunnut lukita pyörääni sisällemenon ajaksi. Arvelin, että tulisi muitakin paikkoja, jotka olisivat auki.

Pieksämäellä oli sitten pyörätie ja Länsiväylällä oli pyöräilykielto. No, väliäkö hällä, sillä pyörätie oli ihan kunnollinen. Kun laskettelin Pieksämäen keskustaan, kevyen liikenteen väylä oli tiilikivetystä ja pyörätie oli erotettu punaisilla tiilillä. Esimerkillinen pyöräilykaupunki. Kivetys ei edes kupruillut.

Pieksämäen keskusta oli kuin Pripjat tänään, tyhjä ihmisistä. Ylitin rautatien ja sitten kaupungin laidalla oli pari huoltoasemaa. Molemmat näyttivät olevan kiinni. Se siitä veden hankinnasta. Jatkoin eteenpäin toivoen vettä löytyvän myöhemminkin. Kukkarojärvi tien varressa oli kuitenkin suorantainen, enkä minä lähtenyt sieltä hakemaan vettä. Tänään minulla oli ensimmäistä kertaa vähän satulavaivoja. Tiellä Jäppilään oli mäkeä toisen jälkeen. Ajan mittaan niihinkin tottui. Vedestä vain rupesi olemaan pula. Onneksi ei ollut mitenkään helteinen keli. Saavuin sitten kaikkien mäkien jälkeen Jäppilän kylälle. Siellä oli heinät nostettu seipäille ja pitkäsarvista karjaa laiduntamassa niityllä. Näkymä oli idyllinen.

Jäppilässä oli kauppa auki ja poikkesin sitten siellä ja ostin pullon Pommacia janooni. Ajattelin, ettei tiellä ole kovin pahoja nousuja kun se kuitenkin seuraa järveä. Olin väärässä. Matka Tihusniemeen oli yhtä nousua ja laskua. Näin myös Tihusniemen jälkeen.

Sorsakoskentiellä oli vanhanaikaisia metallisia kilometriviittoja. Autoistumisen lieveilmiö on varmasti se, että nekin on poistettu. Mikähän ihme on senkin tarkoitus oikeasti ollut, onko Suomessa ollut romumetallin tarve.

Tien varrella oli mahtavia pirunpeltoja.

Niistä ei vaivauduttu matkailijalle mitenkään kertomaan. Ihan yllättäen viitat loppuivat ja jyrkässä alamäessä siirryin Leppävirran puolelle. Sorsakoski oli teollisuustaajama. Ei tässä vaiheessa hotsittanut enää käydä Sorsakosken Välimeren rannalla eikä kaupassa.

Sorsakosken jälkeen tien varrella oli pieni lampi, jossa oli laituri. Kävin täyttämässä vesipulloni siellä. Saavuin vitostielle ja Leppävirralle. Mietin, missä ihmeessä täällä oli pikavuoropysäkki. Löysin sitten sen matkailukeskus Unnukan edestä. Sain sieltä myös aikataulun ja numeron Kuopion liikenteelle. Varasin bussiin tilan pyörälle. Sain kuulla, että tänään on tilaa, mutta arkena olisi ollut täyttä.

Lähdin kävelemään Leppävirran kylälle. Ei huvittanut polkea massiivista mäkeä ylös, jääköön se vaikka seuraavaan kertaan. Kävin kaupassa ja soitin kysyäkseni olivatko leppävirtalaiset kaverini sattumoisin kylällä, eivätpä olleet.

Iho oli pahasti palanut auringossa ja oli ihan hellänä.

 Bussimatka meni leppoisasti kuskin kanssa jutellessa. Pääsin illalla vielä suihkuun.

 


View Larger Map