Olin katsonut suorimman reitin Lahdentielle, Mellunmäen kautta. Halusin välttää Helsingin linnoitusvyön tykkitiet, mutta olin epäröivä kuitenkin uuden yhteyden suhteen. Jostain on kuitenkin aloitettava.

Tämä Mellunmäki-Länsimäki -väli paljastui tykkitieksi eli oli terävää kiveä pystyssä vaikka miten. Selvisin kuitenkin ensimmäisen kuntarajan yli Vantaalle. Länsimäessä lauloi sirittäjä.

Poljin Vaaralan kautta Hakunilaan. Hakunilaan oli ensimmäinen varsin täpäkkä nousu. Ajattelin, että tuollaisiin on syytä tottua tällä matkalla. Hakunilassa oli katkeileva pyörätie, joka ahdisti minua. Halusin päästä pyörätiestä eroon.

Siirryin polkemaan Lahdentietä. Tätä sitten taivaanrantaan. Päivästä oli luvassa helteinen, ainoastaan rannikolla sateita. No, enpä ole enää rannikolla. Kunta vaihtui Sipooksi, takaisin Vantaaksi ja sitten Keravaksi. Keravalla oli jokin avaruusaseman näköinen rakennus. Ennen kaikkea siellä loppui pyörätie. Seuraavan kerran pyörätie tuli vasta kun kunta muuttui Järvenpääksi.

Järvenpäässä edelläni suihki rullaluistelija, joka teki uukkarin eteeni yllättävästi, mutta yhteentörmäykseltä vältyttiin. Olin ajanut tätä tietä näin pitkälle, Lemmenlehdon risteykseen. Tämän jälkeen oli uutta.

Vastaan tuli Route 66:n kahvila. Tämä on pääkaupunkiseudun pyöräilykohteitten viimeinen tällä suunnalla. Eipä ole kaksinen. En mennyt edes sisälle, vaikutti jotenkin rähjäiseltä.

Mäntsälä on ensimmäinen uusi kunta minulle. Saavun Mäntsälän keskustaan ja menen kauppaan ja ostan itselleni jäätelön ja ryhdyn syömään sitä puistossa. Hyvä etten joudu paikallisen kaivurin päälleajamaksi. Puisto näyttää rähjäiseltä. Pari densoa liittyy seuraani kyselemään. He siirtyvät pian ulkonäköni kommentoimiseen, tiukka peppu ja terhakat rinnat ja olisi tarjolla parruakin. Minä kieltäydyn tarjouksesta ja sen sijaan kerron meneväni uimarannalle.

Mäntsälän pohjoisreunalla kiikittää pikkutikka. Lahdentie ylittää moottoritien ja radan. Tässä kohden oli merkitty karttaan jokin tunneli, mutta ei tässä mitään tunnelia ollut. Uudenmaan Lintupaikkaoppaan mukaan tien reunalla oleva Kaukalampi saattaa olla katsomisen arvoinen, mutta ei siellä tänään näkynyt mitään lintuja.

Saaren kylässä on puutarhat ja ennen kaikkea uimaranta. Uimarannalla käy melkoinen vilske. Minä arvelin alun perin, että voisin yöpyä täällä, mutta tämä on kuitenkin aivan liian lähellä ja päiväkin on vasta puolessa. Yöpymisen sijasta pidän täällä uimatauon. Uimarannalla kasvaa kauniita kukkia, en tiedä mitä ne ovat, ovatkohan villiintyneet läheisiltä puutarhoilta.

 

Uimaranta ei tyydytä minua. Vesi on likaista ja siinä on öttiäisiä. Nahka rupeaa palamaan. Onneksi aurinko on menemässä pilveen. Taidan polkea Päijät-Hämeen puolelle nyt kun menohaluja on kuitenkin. Orimattilan puolella pitäisi olla huoltoasema, josta varmasti saan vettä keittimeeni. Luonnonvettä reitillä ei olekaan. Ei oikein viitsi juoda mistään peltojen läheltä.

 

Päijät-Hämeen raja ylittyy. Tässä vaiheessa rupeaa ripeksimään vettä. Eihän sisämaassa pitänyt sataa, ehkä se on ohimenevä kuuro. Orimattilan puolella oleva huoltoasema osoittautui lakkautetuksi. Seuraava huoltoasema on Hollolan puolella.

Hollolan rajaa kohti polkiessa vettä rupeaa tulemaan kunnolla, ihan kaatamalla ja ryöppyämällä.  Lahdentiessä on uusi päällyste ja siitä lähtee jotain valkoista väriä sateen piiskaamana. Onko tiemerkinnät tehty liidulla?

Hollolan puolella oleva bensa-asema oli suljettu kanssa. Ehkäpä jokin spontaani bensa-asema tai muu vesipaikka tulee vastaan. Vastaan tulee pyöräilijä, joka moikkaa. Hän on lähtenyt Lahdesta. Tien ylittää jyhkeä rautatiesilta. Rupean saapumaan Lahteen. Odotellessani bussikatoksen suojassa näen naisen pyöräilevän rankkasateessa. Hän varmasti asuu lähellä kun ei välitä kastumisesta.

Eteen tulee kaikenmoista puutavaraliikettä ja autonromukauppaa ja business-parkia, mutta mistään ei saa vettä. Rupean lähdestymään Lahden keskustaa. Ohitan Hennalan kasarmin. Vihdoinkin tulee huoltoasema. Täytän vesivaraston, käyn kaupassa. Lähetän Petralle kortin. Hän ajatteli, etten selviäisi Lahteen asti ja tässä minä nyt olin.

Liikekeskuksen jälkeen oli hautausmaa ja pieni kaistale puistoa. Pystytän telttani sinne ja yritän olla huomaamaton. Illalla kuulen kuinka ihmiset hurraavaqt jossain kaukana. Täällä on meneillään jonkinlaiset urheilukisat. Kun herään keskellä yötä, on ihanan hiljaista. Voiko näin hiljaista tosiaan olla keskellä kaupunkia. Olin jo telttaa pystyttäessäni pannut merkille, ettei tämä ollut sellainen seutukunta, jossa nuoriso suuremmin viihtyisi illalla. Ei ollut pahemmin ravintoloita eikä yöelämää.