Tilastot:

Kunnat: Sysmä, Luhanka, Joutsa, Leivonmäki

  • Aika: 4 t 59 min 41 sek
  • Keskinopeus: 15,95 km/t
  • Huippunopeus: 57,73 km/t
  • Bussilippu Helsinki-Sysmä €28,70 + pyörä €2,90

Perjantainen bussi ei mennytkään Luhangantietä, koska oli juhannusaatto. Ilmoitin hyvissä ajoin Koiviston liikenteelle, että olisi pyörä tulossa. Ne tulivat sitten kahdella bussilla, toinen täyttyi jo Helsingissä.

Aina sen jälkeen kun jouduin palaamaan Sysmästä rengasrikon vuoksi Petra oli puhunut  "Sysmän kirouksesta", siitä, että asiat vain ei lutviudu toivotulla tavalla Sysmässä. Olipa kirousta tai ei, halusin päästä jo Sysmän alueelta pois, olinhan nähnyt jo Päijät-Hämettä tarpeeksi. Perjantainen bussi ei mennytkään Luhangantietä, koska oli juhannusaatto. Jouduin siis ensimmäiset kilometrit polkemaan vanhoja maisemia. Entisellä leiripaikallani oli matkailuauto. Judinsalossa pääsin kokeilemaan kevyemmillä vaihteilla ajamista. Tällä reissulla tulisi mummovaihteelle käyttöä. Vuorisalosta tulin alas 55,56 km/t. Judinsalossa oli valtavan pitkä kolmihuippuinen vuori, siellä tuli tämän päivän nopeusennätys. 

Vuoksensalmen sillalla tapasin pyörämatkailijan. Täällä on oltu kohteliaita, lapa on noussut tervehdykseen minulle. Arvelin, ettei naisen tule tervehtiä miehiä, niin minä en ollut aloitteentekijä niissä. Pyörämatkailija oli englannista ja oli matkalla Etelä-Eurooppaan. Hän oli lähtenyt Pohjois-Norjasta. Kerroin hänelle mitä oli edessä ja varoitin Pulkkilanharjun sillan teräsritilästä. Kerroin kuinka viime kerralla kumi oli puhjennut. Hän kokeili minun renkaitani ja sanoi minun matkaavan varsin pehmoisilla kumeilla, ehkäpä rengasrikko johtui siitä. Hänen matkansa Helsinkiin tulisi noudattamaan minun matkaani tänne. Sanoin, että Lahti-Helsinki -väli tulisi olemaan tylsä.

Taivas oli alkanut tummentua ja ennen Luhangan kirkonkylää rupesikin satelemaan. Yhdeltä rauhalliselta laiturilta sain vettä pullooni.

Tammijärvellä oli hienon näköinen mäkitupalaismuseo. Yllätyksekseni se oli auki ihan juhannusaattona. Kuulemma museon perustaja on itse ollut kyllästynyt jatkuvasti kiinnioleviin museoihin ja halusi siksi pitää museon aina auki. Otin runsaasti kuvia ja lisäsin Luhangan vaurautta ostamalla hihamerkin.

Tammijärven kylällä pysähtyessäni luulin että oli tanssiaiset kun kuului tanssimusiikkia. Kuitenkin siellä oli vain yksinäinen vanha mies, jolla oli mankka ikkunalaudalla.

Joutsan puolella oli naisjuoksija joka meni hirveää vauhtia, hyvä että pyörällä kerkesi perässä etenkin kun kirjasin aina silloin tällöin lintuhavaintoja ylös.

Tammimäkeen ylös menevä tie oli heti alkuun kelvoton. Sinne oli kaadettu vauvan nyrkin kokoisia kiviä tielle, jotka vierivät renkaan alta pois. Pyörää oli pakko taluttaa. Samalla itikat hyökkäsivät minun kimppuuni. Niitä oli ihan mustanaan. Täytyi pistää sadeasu päälle vaikka se hiosti. Talutin pyörää suurimman osan matkasta ylös. Näkötornista avautuva maisema ei ollut kovin ihmeellinen. Siinä oli kyllä avaruutta ja torni tarjosi levähdyshetken itikoista. Samalla huomasin, että lisää sadepilviä oli tulossa. Päätin, etten viihdy Tammimäellä tätä kauempaa.

Alastulorinteessä oli merkit polkupyörille. Venetahontien kautta siis opastettiin polkupyörät kulkemaan Tammimäelle. Ehkäpä opaste pyörille on jossain lähellä Joutsaa, mutta tässä vaiheessa se oli myöhäistä.

Mäen juurelta lähti tie vasemmalle eikä siinä lukenut mitään, kapoinen mökkitie. Poljin sitä jonkin matkaa ja se näytti jatkuvan pitemmälle. Yhdessä harjuleikkauksessa sen pohja oli niin pehmeää hiekkaa, että lensin ympäri. Savolainen sanoisi varmaan, että otin tupsluikkaiset tai jotain. Nyt olin yltä päältä hiekassa, minä ja pyöräni. Onneksi mitään ei ollut hajonnut.

Jatkoin tietä, jolla keskikohta oli niin pehmeä, että pyörä uhkasi kaatua ja reunatkin vaarallisia. Lopulta tulin järvelle, jossa oli mökkejä ja mökeillä ihmisiä, kun nyt oli kuitenkin juhannus. Koska näille laajoille suoseuduille eksyy, päätin kysyä tietä ja peseytyä. Mökissä oli ulkomaalaisia ja ne antoivat ymmärtää minun olevan lähellä kansallispuiston rajaa. Jatkoin siis tietä, joka muuttui paremmaksi. Kansallispuiston kyltti oli tien varressa oikealla. Vasemmalla tuli vastaan puomitettu tienpätkä, jossa kehotettiin hakemaan avain sinne matkailukeskukselta. Tämän oli pakko olla laavulle johtava tie.

Puolikota löytyi. Hetken istuskelin kodassa miettien yöpymistä ja itikkatilanne vaikutti sellaiselta, että oma teltta oli pystytettävä. Kokkasin itselleni runsaan aterian villisianlihaa ja papuja.

Sen jälkeen ajattelin, että tappio on vasta sitten tappio kun antaa tunnelman lopsahtaa. Päätin siis käydä uimassa. Harjujärven vesi oli ihanan lämmintä. Kuivasin itseni ja siinä kodalla istuessani rupesi satamaan entistä rajummin. Menin telttaan. Sadetta tuli ihan ryöppyämällä varmasti suurimman osan yöstä. Meteorologit eivät varmasti skarppaa syrjäseutujen sään ennustamisessa.

 


View Larger Map