Ajoaika 5 t 44 min, keskinopeus 15,97 km/t, huippunopeus 55,26 km/t

Kunnat: Lahti, Hollola, Hämeenkoski, Lammi, Tuulos, Hauho

 
Näytä suurempi kartta

Heti alkuun Lahdessa oli niin rasakka ylämäki ja vielä hiekkapohjainen, että pyörä piti taluttaa ylös kun se rupesi keulimaan eikä sitä saanut pysymään pystyssä. Ehkä jouduin siihen ylämäkeen vahingossa, reitti 12 kulki toisella puolen katua, mutta opasteet puuttuivat.  Toinen kova ylämäki menikin jo polkien ylös. Jos oli ylämäet jyrkkiä, niin oli laskukin: Huippunopeus 54 km/t. Ylhäältä avautui kaunis näköala Lahteen, mutta pusikkoa oli niin paljon, että kaupunki jäi vähän peittoon.

Minuun oli iskenyt kova halu mennä eteenpäin ja ensimmäinen pysähtymiskohde oli Hollolan Kutajärvellä. Sieltä löytyi heti alkuun ritariperhonen. Kutajärven lintutornilta ei näkynyt edes järvelle. Kalasääksi kuitenkin lekutteli järvellä. Ihan hyvä havainto! Käynti tornilla rauhoitti minua. Matkanteossa olikin jo hermostunut "kiireen" ja "kerkiämisen" tuntu.

Kärpässieni Hollolan Kutajärvellä

 

Lampi Kutajärven lehdossa.

 

 

Hollolan kirkonseudulla on yhdistettynä monen eri aikakauden rakennuksia sikin sokin sekaisin.


Hollolan takamailla maasto oli hyvin mäkistä.

 

Koski.  Kallio takana oli pilattu raapustelemalla siihen militanttia historiaa laguksista ja mannerheimeista. 

Kartassa lukee "Hämeenkoski", mutta eihän se koski voi olla hämäläinen kun kerta vesi virtaa nopeasti.

Maaston mäkisyys rupesi tuntumaan Lammin kohdalla todenteolla. Kanta-Hämeeseen ei suuremmin olla kuntakylttejä pystytelty. Oikean koiven polveen sattuu ja vasenta koipea kramppaa. Lammilla pysähdyin nauttimaan muutaman pullan paikallisessa leipomossa. Minua kun epäilytti pyörän jättäminen ison ruokakaupan eteen.

Lammin kirkko. Tämä on kuvattu postimerkissä, mutta siinä postimerkissä ei ollut kyllä noita puita, eikä myöskään mustaihoista henkilöä etualalla. 

 

Mitäs tutkittavaa perunassa on? Haiskahtaa geenimuunnellulle, jonka jälkeen peruna ei olekaan enää peruna. Sen jälkeen tutkimista löytyykin perunan syöjistä. (Päivitys 3.3.2010: Lammin perunantutkimuslaitokselle kaipaillaan geeniperunapeltoa. HS sanoo kuitenkin "Kenttäkoetta mutkistaa se, että Lammin perunantutkimuslaitosta uhkaa lopetus. Suomessa on tehty kenttäkokeita samantyyppisellä perunalla 2004-2007.").

 

Sankolan kyltissä on ämpäri, mikä selittää kylän nimen, ettei kukaan tee laulua siistä, miten kylä oikeasti sai nimensä. 

Sankolan jälkeen reitti 12 lähti pikkuisille metsäpoluille ja vähän isommille sorateille. Tuuloksessa vasenta jalkaa rupesi kramppaamaan oikein kunnolla. Söin toisenkin magnesiumtabletin ja lisäksi kaadoin kouraani suolaa, jonka söin sellaisenaan.

Tuuloksella on herännyt ylpeys oman kylän puolesta vähän liian myöhään.

Tuuloksessa oli paikallinen pyörällä, joka huomasi minun etsivän ilmeeni ja pakatun pyöräni ja hän sanoi: "Hämäläiseen tapaan ei kuulu udella toisten asioita, mutta minne sinä olet menossa?". Hän sitten opasti minua koko kylän halki. Hän oli katkera kuntaliitoksesta Hämeenlinnan kanssa. Hän sanoi Hämeenlinnan kerinneen syödä lupauksensa jo moneen kertaan.

Eipä ihme. Jättikokoisten kuntien tekeminen kuuluu autoilevaan maailmankatsomukseen. Amerikassa on flyover- osavaltioita, Suomessa on drive-through -kuntia. Autolla vain mennään eikä välitetä kunkin kunnan erityisluonteesta eikä tutustuta paikallisiin ihmisiin.

 

Pyhän Birgitan kirkko Tuuloksella.

 Tuuloksen kivikirkolla katkesi minun pyörästäni jalka yllättäen. Sen jälkeen minä rupesin etsimään yöpaikkaa, koska olin melkoisin kipeä jalkoineni, mutta kaikkialla oli vain taloja ja niiden pihamaita tai sitten metsä oli kivikkoista.

 

 

 Tältä näyttää myymäläauto sisältä. 

Tuuloksen Sairialassa yhytin myymäläauton. Kävi mielessä jos saisin sieltä jotain kramppeihin, sitä paitsi tuollainen instituutio oli pakko käydä kokemassa ennen kuin se katoaa. Lopulta ostin kuitenkin vain pussillisen pähkinöitä. Myymäläauton kuljettaja oli ystävällinen ja kyseli kaikki kuulumiset. Mainitsin meneväni Valkeakosken Kariniemeen. Hän tunsikin sen paikan. Kun olin bussipysäkillä syömässä pähkinöitä, hän ohitti minut ja heilautti kättä tervehdykseksi. Uskomattoman ystävällisiä ihmisiä!

 

 

 Kantarelleja ja yksi lampaankääpä. 

 

 

Ilta Hauhon Veljesmajan luona. Tuollaiselta järven pitäisikin näyttää jotta siitä voisi juoda.

 Lopulta oli pakko laittaa yösija kesämökkien lähimaastoon. Mökin nimi oli "Veljesmaja". Ajattelin pyytää lupaa yöpymiselle näin lähellä mökkiä, mutta mökki oli tyhjillään, aivan kuin naapurimökitkin. Telttaa pystyttäessäni huomasin, että paikkahan on täynnä kanttarelleja. Poimin niitä sekä yhden lampaankäävän. Illalla menin vielä uimaan järveen. Vesi oli kirkasta. Selkävedellä huuteli kaakkuripari. Käytin myös Veljesmajan huussia hyväkseni.

Peloistani huolimatta mikään remuporukka ei tullut mökeille illalla vaan sain nukuttua yöni rauhassa.