Aika: 2 t 25 min 26 sek, keskinopeus 16,77 km/t, huippunopeus 40,36 km/t

Kunnat: Valkeakoski


Näytä suurempi kartta

Leiri päättyi sunnuntaina kello 15 joten minulla oli kiireinen loppupäivä edessä. Etenkin minua huolestutti leirytymispaikan löytyminen. Leirille oli tullut eräs Remu pyörällä Toijalasta ja hän halusi lähteä minun mukaani. Minua myös mietitytti oikoreitti, jonka olin katsonut kartalta etukäteen. Se saattoi olla umpeenkasvanut. Ennen kaikkea ei olisi tarvinnut mennä Koivukujalle asti tai edes Haukilaan kun Mälkiäisestä pääsisi suoraan.

Minä ja Remu olimme ihan eri tahdissa ja yhdessä mäessä Remu joutui jopa taluttamaan pyöräänsä. Minulla oli myös koko ajan kiire ja ehtiminen mielessä. Tiemme erkanivat Ritvalassa. Minun ensimmäinen kohteeni oli lintutorni.

Reitti lintutornille näytti kulkevan parinkin sähköaidan yli. Onneksi aidassa ei kulkenut sähköä. Navetassa oli liikettä ja mietin, voisinko kysyä parempaa reittiä. Siellä kuitenkin äännähteli ihan jokin muu kuin ihminen. Torni näytti ränsistyneeltä. Itse järvi oli mahtava: heinätavi narisi, näin harmaahaikaran, joutsenia, pelloilla oli vielä lisäksi keltavästäräkki ja pikkulepinkäinen.

Ritvalan jälkeen ajoin Sääksmäen kirkonkylään. Se näytti kauniine kivikirkkoineen paikalta, jossa voisi viettää huomattavasti enemmän aikaa kuin mitä minä vietän. Kartanolla esiteltiin Rapolanharjua kattavasti ja lähdin kiipeämään harjun päälle. Maisemat sieltä olivat huikaisevia. Vain prosentti koko Rapolan alueesta oli arkeologisesti tutkittu, joten sieltä voi löytyä vaikka mitä. Minä kiersin harjusupan, mutta haudat jäivät katsomatta kun ei ollut aikaa.

Sääksmäen kirkko on restauroitu, joten ehkä olisi ollut ajan haaskausta mennä sinne.

 

3858971674_88a79eff85.jpg

Jako suomenkieliseen ja ruotsinkieliseen alueeseen kulki rautakaudella tällä tavalla.

 

 

 

3858182207_f9ea6b931c.jpg

Tämä oli suomalainen puoli. Rapolanharju taisteli globalisaatiota ja kaukomaitten kanssa yhdistymistä vastaan. Mikä Rapolanharju pitäisi linnottaa, ettei autokulttuuri tuhoaisi ihmisten suhteita toisiinsa ja elinympäristöönsä?

 

3858971860_914a34652e.jpg

Tätä kautta kävivät Rapolaan ystävät.

3858971912_1edc56f575.jpg

Rapolasta pelasi kommunikaatio kaikkiin muihin linnavuoriin Vanajaveden rannalla. 

 

3858972040_ddb8a9e9b9.jpg 

Rapolanharjun kauneus on innoittanut myös kansallismielisiä romantikkoja.

 

3858182693_241746eea0.jpg

Vallonjärvelle mentäessä oli nätti koivikko. Muuta siellä ei oikein ollutkaan.

 

Rapolanharjulta suuntasin heti seuraavalle lintutornille, Vallonjärvelle, Valkeakosken keskustan tuntumaan. Pitkospuilla oli peukaloinen, mutta itse Vallonjärvi oli tyhjä. Pari sinisorsaa korkeintaan. Vallonjärveltä tien päällystystä oli uusittu eikä piennarta ollut lainkaan kunnes vasta kun käännyin Pispantallin suuntaan. Siellä tuli riesakseni myös kevyen liikenteen väylä.

Päättelin, että "Rantoontie" olisi oikea tie ja lähdin sitten polkemaan sinne sellaista mutkaista kivitietä. Lähellä sukuni syntysijoja näin oikein unelmaleiripaikan: Rantoon nuorisoseurantalon pysäköintipaikan! Se oli nurmikkoa, tyhjä ja itse talokin vaikutti elottomalta.

Tein pienen lenkin sukuni syntysijoille, otin valokuvia ja pohdiskelin geenijatkumoa itseeni. Vedentaka sen sijaan näytti olevan Rapolan vehreän alueen jatkumo lahden toisella puolella. Tämä oli samanlaista seutua kuin Sääksmäki.  Maalaistalojen lisäksi sieltä löytyi jokin juppitalokin. Elävät varmasti täysin eristyksissä siitä maasta ja maan historiasta millä talo seisoo.

 

3858972432_d3b9d3d204.jpg

Tässä kohden sukuni isäni puolelta syntyi 400 vuotta sitten siinä määrin, että siltä katsottiin aiheeksi periä veroa. Tämän maatalousmaan geenit ovat olleet muokkaamassa sitä DNA:ta, josta tuli minä. Nyt kun on geenimanipulaatio, niin tulevaisuuden lasten geeniperimää voi hakea sitten Monsanton laboratoriosta. 

Rantoon nuorisoseuran talon pysäköintipaikalla pistin teltan pystyyn illalla ja vihreää taustaa vasten toivoin ettei kukaan kiinnittäisi siihen huomiota. Kuulin illalla joitakin lenkkeilijöiden ääniä. Sen jälkeen huikkaili metsässä ilmeisesti sarvipöllö. Rupesin nukkumaan, mutta en nukkunut kovinkaan levollisesti. Paksu usva oli noussut Vedentaantielle ja yöstä muodostui nihkeänkostean kylmä.