Tänään piti lähteä leirille ja ensimmäistä kertaa olen lähdössä pyörämatkalle InterCityllä. Varasin pyöräpaikan itselleni viikko etukäteen.  Matka Pasila-Karjaa maksoi €17,80 kuljettajalta ja €9 pyörältä. Pelkäsin, etten saa pyörää ajoissa junaan sisälle tai junasta pois, koska siitä oli pelotelti minua niin paljon etukäteen. En pistänyt pyörää kiinni  roikkumaan yläkoukkuun, vaan se matkasi pyörätilassa alhaalla. Toinen pyöräilijä tuli kanssa junaan ja molemmat pyörät mahtuivat pyörätilaan.

Helsingissä oli ollut aurinkoista, mutta Karjaalla oli pilvistä. Pian rupesikin satamaan vettä ja oli pakko pistää sadeasu päälle. Ylämäet väsyttivät, pelkään, että liian vähät hiilihydraatit on virhe ennen pyörämatkaa.

Ensimmäinen pysähdys oli linnanraunioilla. Linnanraunio oli ilmeisen suosittu kohde, koska vieraskirja oli edennyt takakanteen asti ja kaikki esitteet oli viety tai sitten Karjaa ei välitä matkailukohteestaan. Linna oli yllättävän pieni, ehkä sillä oli sitten enemmän korkeutta. Kustaa Vaasa oli käynyt täällä.

Maasto oli sellaista, että jyrkkiä ylämäkiä ja alamäkiä, jotka tappoivat tahdin oli paljon. Ennen Antbytä Kuonontiellä oli valkohäntäpeura metsässä.

Antbyn ja Fagervikin välillä tiellä oli jylhät näkymät. Asfaltti oli kulunut karheaksi ja halkeillut. 60 merihanhea lensi aurassa yli etelään. Sade oli lakannut ja aurinko alkoi pilkistellä pilvien välistä. Kun vasemmalla puolella oli kaunis järvi saavuinkin Fagervikin ruukille. Lähdin kävelemään opastettua reittiä ruukin rakennusten ympäri. Odotin, että sieltä löytyisi pikkutikka, muttei siellä ollut oikein mitään lintuja. Mäen päällä oli komea kartano. Ajattelin, että se on ollut jossain postimerkissä. Olin oikeassa, se oli vuoden 1982 suomalaisia kartanoita esittelevässä postimerkkivihkossa. Siellä oli myös vanha kirkko ja yllätyksekseni ovi ei ollut lukossa. Kapusin kirkon parvelle - portaat olivat pikemminkin tikkaat - ja saarnastuoliin ottamaan kuvia. Kirkon seinillä oli julistuksia eri kuninkailta, vanhin niistä kustavilaiselta ajalta.

Fagervikin kahvila oli auki. Söin vähän kakkua saadakseni puhtia polkemiseeni. Fagervikin jälkeen lahdella kuului jostain lahden pohjukasta kurkien ääntä. Peltoaukeiden jälkeen tie meni melko autioiden alueiden läpi. Saavuin meren rannalle, mikä ei näillä seuduin tarkoita maaston muuttumista alavaksi. Onneksi ei kuitenkaan tuuli haitannut. Barösundin lossilla oli tauko. Lossimatkan jälkeen kävin paikallisessa puodissa, jossa palveltiin kahdella kielellä, taisi olla kuitenkin ruotsi pääasiallinen kieli. Rövassiin lähti soratie, jonka ominaisuuksiin kuului maltillisesti nimismiehen kiharoita ja äkkinäisiä jyrkkiä nousuja. Perillä kiskoin sateenkaarilipun tankoon. Metsäkauris oli kaukana metsässä, otin siitä kuvia. Tutustuin paikkaan ja pistin riippumajoitteen kiinni puihin. Nyt kun minulla on riippumajoite, ei ole tarpeeksi tiheää metsää sen laittamiseen. Nykyin yöni riippumajoitteessa. Kyllä tarranauha on huono keksintö, olin mielestäni koko ajan tippumassa pohjan reiästä maahan. Nukuin myös mytyssä riippumajoitteen keskellä. Ei olleet kovin makeat unet, mutta ainakin nukuin yön taivasalla.