Kolme pinnaa poikki ja yksi lisää?

Hotelli Unnukalta lähdin Teollisuustielle välttääkseni Leppävirran kirkonkylän massiivisen nousun, mutta nousu oli siitä huolimatta merkittävä. Laskin Leppävirran sillalle, miltä avautui hulppea näköala.

 

46,8 km/t oli maksimivauhti sillalta laskettaessa alas. Maisemat tien varrella olivat mukavia, järvi välkkyi tien varrella kumminkin puolin. Menin Riihirannantielle, joka oli pölyinen ja kuoppainen ja mäkinen. Kartta ei kerro tästä tiestä totuutta. Genimapille ei ole mikään ihme, vaikka siinä olisi suoranaisia virheitä, mutta kaikki muutkin kartat ihmetyttävät.

Näin linnun, joka oli sitruunankeltaisen ja mustan kirjava ja tosi pieni. Se heitti ajatukset ihan pois rattailta: tuollaisia on vain jossain Amerikassa! Sillä oli siemensyöjän nokka, keltainen vatsapuoli, siipijuova ja musta naama. Sitten tajusin, että sehän on poikanen vasta, eikä sen pyrstö ollut kerinnyt kasvaa pitkäksi. Poikanen, joka kuitenkin näyttää juhlapukuiselta aikuiselta ja on siemensyöjä. Kultasirkku! Tuli mieleen Eelis Raritétin laulu, jossa hän laulaa R-A-R-I:

Sillä kohta se tulee, kohtaa se tulee

Ei ennenkään ole luovutettu

Kun vasta on 13 tuntia tapitettu

Sillä kohta se tulee, kohta se tulee

R-A-R-I

Tänä aamuna alkaa jalkaa siihen malliin kolottaa

Että soppii jotain kovempaa viimeinkin odottaa

Eikö olisi jo vihdoinkin aika tämä odotus palkita

Kun on staijannut vuodesta -46 ilman taukoja

Kultasirkku on varmasti lähtenyt jostain Tolvajärveltä, Konnusta tai Lunkulansaaresta liikkeelle Laatokan rantaa ja Leppävirrallehan se tulee, tietysti. Kultasirkku tulee myöhään luoteeseen, joten poikasiakin tulee myöhään. Suomessa ei olla seitsemään vuoteen havaittu kultasirkkua.

Riihirannantiellä kuopissa kuului huolestuttava rusahdus, jonka olen yleensää yhdistänyt pinnojen katkeamiseen. En jää kuitenkaan sitä pohtimaan. Riihirannantien päässä on pieni pätkä asfalttia, se tuntuu ihanalta tämän täryyttämisen jälkeen, mutta ylitettyäni tien, se täryytys jatkuu taas. Vanha Karjalantie on kapea soratie, mutta sillä on hyvä pohja, joten sitä ajelee ilokseen. Niinimäessäkin oli pieni pätkä asfalttia, joka loppui välittömästi. Taas rutuutin soralla. Tulin kavereitteni pihalle ja istuin vähän aikaa pihakeinussa. Kaverit olivatkin paikalla, vaikka autoa ei näkynyt missään.

Ilta keskusteltiin niistä näistä, äärioikeistosta, lapsista, nörttimiehistä, terrori-iskusta, Orinoron rotkolaaksosta ja maistoin Suomen toiseksi parasta kotiolutta pale ale- sarjassa, tosin en ymmärtänyt sitä, kun ainoa olut, jota tulee juotua on Krušovicen Černe.