sunnuntai, 28. elokuu 2011

Inkoon Rövass-Kirkkonummen Jorvas 62, 8 km klo 14-18. max 43 km/t

Sunnuntaina oli pilvinen päivä ja lännestä oli lähestymässä saderintama, joka ennakkotiedon mukaan oli hyvin voimakas. Minun kielelläni se tarkoittaa sitä, että sataa kaatamalla, tie tulvii ja kuohuu, pyöräily on jatkuvaa lätäkössä ajamista ohiajavien autojen roiskiessa vettä päälle. Todellisuudessa rintama oli kuitenkin pieni tihkusaderintama, mutta sitähän minä en tiennyt. Tuuli oli navakka lounaan ja lännen puoleinen, sikäli ihanteellinen pyöräilylle.

Aamulla rätisi yllättäen kirkokerttu luumupusikossa.

Lähdin leiriltä loppusiivouksen jälkeen, ohjelmaa olisi vielä ollut tunnin verran lisää, mutta kun hermostutti keli ja edessä olevat kilometrit. Jouduin taas odottelemaan lossia Barösundissa. Laineilla keikkui kaksi selkälokkia. Fagervikin lähellä lenteli nuolihaukka. Kuninkaantie Fagervikin jälkeen oli rauhallinen ja miellyttävä. Joddbölen voimaloilta tuli sähkölinjoja, jotka paljastivat maaston jyrkät muodot. Ennen Inkoota tie muuttui soratieksi. Inkoon kirkonkylän jälkeen Innanbäckiin oli miellyttävää tehdä matkaa. Mäetkään eivät olleet kovia. Jyrkempi mäki oli Innanbäckissä.

Siirryin tielle 51. Valtatielläkään pyöräily ei harmittanut, liikennettä oli vain kohtuullisesti ja mäet olivat loivia. Siirryin nopeasti kohti itää, pois kuvittelemani saderintaman tieltä. Siitä huolimatta jätin päätien Degerbyssä. Täällä on tavattu lintuharvinaisuuksia. Minä näin vain yhden pikkulepinkäisen. Nordanvikin kuuluisan kuusen kohdalla leijaili kaksi tuulihaukkaa. Kunta vaihtui Siuntioksi. Siuntiossa tie muuttui radikaalisti huonommaksi, hyvin paljon paikkailluksi yksityistieksi. Tasaiset pellot loppuivat ja jouduin polkemaan taas mäkiä ylös. Käännyin Läntiselle Kuninkaansillalle. Täällä on hiidenkirnu jossain ylärinteessä, mutta siihen oli rakennettu taloja ja siellä oli ihmisiä, niin ei huvittanut sinne oikein mennä. Tiellä oli kaksi koiraa irrallaan ja täytyi varoa, ettei aja päälle.

Kuninkaansilta itsessään oli hieno puusilta. Sen jälkeen tuli jyrkkä mäki. Tämä puoli Siuntiosta oli hyvin mäkistä. Fågelvikistä Kirkkonummelle oli yhdeksän kilometriä, joten saatoin kyllä sietää minkälaiset mäet tahansa tässä vaiheessa. Puhtia riitti. Kunnan vaihtuessa Kirkkonummeksi maasto rauhoittui. Tie oli ollut kaikin puolin mukava ja rauhallinen ajaa, nyt tulin jo ihmisten ilmoille. Kirkkonummella oli tivoli. Tivolikentän jälkeen alkoi varmasti reissun kovin nousu ja se oli uskomattoman jyrkkä ja pitkä. Alastullessa oli nopeusmittarissa vain 43 km/t, koska heti sen jälkeen tuli uutta mäkeä. Lähellä Jorvasta maasto rauhoittui. Jorvaksessa oli tietyö ja pääsy tielle 51 oli kielletty. Menin siitä siitä huolimatta, koska halusin, että tämä reissu on jatkoa sille, kun poljin kerran Porkkalaan, niin että voin sanoa polkeneeni Helsinki-Karjaa -välin. Moottoritietyömaa tuhosi arvokkaan kosteikon. Todellakaan ei tehnyt mieli lähteä pyöräilemään tuohon sotkuun mukaan. Niinpä poljin takaisin Jorvaksen asemalle.

Siellä ei ollut mitään laituria. Pyörän nostaminen paikallisjunan portaita ylös oli aivan ylimaallinen voimankoetus. Sain sen kuitenkin sisään. Jouduin koko ajan väistelemään junaan tulevia ihmisiä pyöräni kanssa. Matka maksoi €5,90 minulle ja €4,20 pyörälle.

Pasilassa pyörän laskeminen alas oli yhtä hankalaa kuin sen saaminen ylös. Onneksi sain apua. Mikä idiootti on suunnitellut kaiteen keskelle lähijunan portaita? Miksi junissa ei ilmoiteta, kummalla puolella laituri on? Laukun koukku irtosi siinä tohinassa ja sotkeutui pyörän rattaisiin niin ettei vapaaratas toiminut, vaan se koukku jäi sinne rataspakan sisälle jemmaan lujasti. Sain sen kellarissa puukolla pois. Sitä varten on leuku olemassa. Tarranauha saattaa olla maailman tyhmin keksintö vetoketjun ohella, mutta nämä koukut pyörän yhtään missään on kova kilpailija, koska ne aina sotkeutuvat takarattaisiin.

Reitti kartalla: GPSies - Karjaa-Jorvas

 

lauantai, 27. elokuu 2011

Välipäivä

Tämän päivän vietin leirillä ajamatta lainkaan pyörällä. Illalla uin viereiseen Elisaareen ja kävelin sen luontopolun alusta loppuun. Luontopolulla ei näkynyt mitään merkittävää, paitsi että tammilehto oli hieno. Paljon enemmän muistan sen siitä, että taivalsin koko luontopolun avojaloin ja uimapuvussa. Välillä siellä pilkisteli nokkoset pitkospuiden välistä. Missä lampaiden laidun, siellä nokkosia. Pelkäsin jo välillä, että luontopolku olisi niin pitkä kuin Neulamäen kuusikilometrinen luontopolku Kuopiossa ja siihen menisi koko ilta, tai etten löytäisi takaisin. Pelkoni oli kuitenkin turha.

Vaikka tuuli oli navakasti eteläinen, pieni puolituntinen luontoretkeily toi kaksi hiirihaukkaa, kalasääksen ja nuolihaukan. Lisäksi illalla oli niityllä pari peltosirkkua. Seuraavaa yötä en nukkunut riippumajoitteessa.

perjantai, 26. elokuu 2011

Karjaan asema - Inkoon Barösundin Rövass 29 km 1:53:09 max. 48 km/t

Tänään piti lähteä leirille ja ensimmäistä kertaa olen lähdössä pyörämatkalle InterCityllä. Varasin pyöräpaikan itselleni viikko etukäteen.  Matka Pasila-Karjaa maksoi €17,80 kuljettajalta ja €9 pyörältä. Pelkäsin, etten saa pyörää ajoissa junaan sisälle tai junasta pois, koska siitä oli pelotelti minua niin paljon etukäteen. En pistänyt pyörää kiinni  roikkumaan yläkoukkuun, vaan se matkasi pyörätilassa alhaalla. Toinen pyöräilijä tuli kanssa junaan ja molemmat pyörät mahtuivat pyörätilaan.

Helsingissä oli ollut aurinkoista, mutta Karjaalla oli pilvistä. Pian rupesikin satamaan vettä ja oli pakko pistää sadeasu päälle. Ylämäet väsyttivät, pelkään, että liian vähät hiilihydraatit on virhe ennen pyörämatkaa.

Ensimmäinen pysähdys oli linnanraunioilla. Linnanraunio oli ilmeisen suosittu kohde, koska vieraskirja oli edennyt takakanteen asti ja kaikki esitteet oli viety tai sitten Karjaa ei välitä matkailukohteestaan. Linna oli yllättävän pieni, ehkä sillä oli sitten enemmän korkeutta. Kustaa Vaasa oli käynyt täällä.

Maasto oli sellaista, että jyrkkiä ylämäkiä ja alamäkiä, jotka tappoivat tahdin oli paljon. Ennen Antbytä Kuonontiellä oli valkohäntäpeura metsässä.

Antbyn ja Fagervikin välillä tiellä oli jylhät näkymät. Asfaltti oli kulunut karheaksi ja halkeillut. 60 merihanhea lensi aurassa yli etelään. Sade oli lakannut ja aurinko alkoi pilkistellä pilvien välistä. Kun vasemmalla puolella oli kaunis järvi saavuinkin Fagervikin ruukille. Lähdin kävelemään opastettua reittiä ruukin rakennusten ympäri. Odotin, että sieltä löytyisi pikkutikka, muttei siellä ollut oikein mitään lintuja. Mäen päällä oli komea kartano. Ajattelin, että se on ollut jossain postimerkissä. Olin oikeassa, se oli vuoden 1982 suomalaisia kartanoita esittelevässä postimerkkivihkossa. Siellä oli myös vanha kirkko ja yllätyksekseni ovi ei ollut lukossa. Kapusin kirkon parvelle - portaat olivat pikemminkin tikkaat - ja saarnastuoliin ottamaan kuvia. Kirkon seinillä oli julistuksia eri kuninkailta, vanhin niistä kustavilaiselta ajalta.

Fagervikin kahvila oli auki. Söin vähän kakkua saadakseni puhtia polkemiseeni. Fagervikin jälkeen lahdella kuului jostain lahden pohjukasta kurkien ääntä. Peltoaukeiden jälkeen tie meni melko autioiden alueiden läpi. Saavuin meren rannalle, mikä ei näillä seuduin tarkoita maaston muuttumista alavaksi. Onneksi ei kuitenkaan tuuli haitannut. Barösundin lossilla oli tauko. Lossimatkan jälkeen kävin paikallisessa puodissa, jossa palveltiin kahdella kielellä, taisi olla kuitenkin ruotsi pääasiallinen kieli. Rövassiin lähti soratie, jonka ominaisuuksiin kuului maltillisesti nimismiehen kiharoita ja äkkinäisiä jyrkkiä nousuja. Perillä kiskoin sateenkaarilipun tankoon. Metsäkauris oli kaukana metsässä, otin siitä kuvia. Tutustuin paikkaan ja pistin riippumajoitteen kiinni puihin. Nyt kun minulla on riippumajoite, ei ole tarpeeksi tiheää metsää sen laittamiseen. Nykyin yöni riippumajoitteessa. Kyllä tarranauha on huono keksintö, olin mielestäni koko ajan tippumassa pohjan reiästä maahan. Nukuin myös mytyssä riippumajoitteen keskellä. Ei olleet kovin makeat unet, mutta ainakin nukuin yön taivasalla.

keskiviikko, 27. heinäkuu 2011

Jälkikirjoitus

Linkki reittiin: www.gpsies.com/map.do

Joka toinen minun pyörämatkani on päättynyt jonkinlaiseen tekniseen feeluun, eikä ole kysymys ollut edes kovin pitkistä matkoista. Pyörän toimivuus tuo aina lisää jännitystä näille retkille. On kuin autoilu sata vuotta sitten. Pyöräkorjaamoja ei ole oikeasti missään landepaukkuloissa.

Pyörän kuljettaminen linja-autolla toimii hyvin. Kyselin myös VR:ltä. VR:llä olisi löytynyt paikka InterCityssä aamulla, jos sen varaisi illalla ja keskipäivällä jos sen varaisi aamulla.

Ei ole sellaista kuin "liikaa aurinkovoidetta". Aurinko aina polttaa ihon karrelle, ilmeisesti myös sadekelillä.

Paitsi että maasto oli hyvin rankka, oli myös keli rankka. Sateen jälkeen kosteusprosentti oli hyvin suuri, oli painostavan kuumaa.

Pitää ruveta käyttämään teltan sijasta riippumajoitetta. Metsänpohjat on niin epätasaisia, että telttapaikkaa on vaikea löytää.

 

 

tiistai, 26. heinäkuu 2011

Leppävirran Niinimäki- (Kuopion) Vehmersalmen Räsälä 54,67 km 3t 16min 11 sek

Yöunia häiritsivät kärpäset. Ne tunkivat jopa hiuksiin, puhumattakaan siitä, että pörräsivät korvissa. Pyörä oli likomärkä. En pitänyt mitään kiirettä lähtemisessä tien päälle. Sadetta oli luvassa vielä iltapäiväksikin. Nautin aamupalan kaikessa rauhassa ja sitten matkaan. Niinimäkeen takaisin lyhyelle asfaltille ja sitten Alakyläntielle. Se oli oikein mukava, kapea soratie. Käännyin sieltä sitten Moninmäkeen. Sinne oli 9 kilometriä Varkaus-Joensuu -tietä. Teki tässä vaiheessa mieli kääntyä Joensuun tielle ja polkea sinne suoraan. Mutta Orinoron rotko oli nähtävä. Moninmäentie oli erämaisempi ja miellyttävämpi kuin samansuuntainen Riihirannantie, soratie kumminkin. Näin lähellä Moninmäkeä valkoselkätikkakoiraan tyypillisellä reviirillä: Lahokoivua ja vanhoja kuusia. Moninmäkeen kiipeämisen jälkeen tulin Heinävedentielle, jossa kuulin kurkien huutoa. Lähdin kiipeämään kohti Orkomäkeä. Jätin pyörän Orkomäentien alkuun. Sade oli kastellut Orinoron kartan nuhjuksi niin ettei siitä saanut mitään tolkkua. Ensiksi kävelinkin Humalamäen talon risteyksestä harhaan. Olisi pitänyt ottaa mukaan vähintään hyttysmyrkky, nyt sain huitoa koko ajan verenimijöitä kimpustani. Onneksi älysin palata ajoissa takaisin Humalamäen talolle. Tiltaltti lauloi ja paikalla oli hömötiaisia ja töyhtötiainen. Orinorolle oli 1,4 km lähellä olevan tien risteyksestä, suurin osa siitä oli liukkaita juurakoita. Hyttyset olivat kimpussa koko ajan. Tämän piti olla rentouttavaa vaihtelua polkemiseen! Laskeuduin rotkon pohjalle.

Pitkospuut olivat yhtä katalia kuin juurakot. Askeleet kaikuivat. Kun rotko rupesi levenemään, ajattelin, että rotkolaakso päättyy tähän ja palasin samaa tietä takaisin. Viihtyisä paikka yttösajan ulkopuolella ja kun on kuivaa.

Kun tulin takaisin, ajattelin ottaa selvää siitä, mikä pyörässä oikein kilkattaa. Pinnoja oli poikki, ainakin kolme. Minulla oli lisäksi takki ihan tyhjänä. Pysähtelin usein, yhdellekin bussipysäkille, jossa oli ilmoitettu bussin aikataulut. Yleensä bussipysäkeillä on ihan kaikkea mutta aikataulut puuttuvat. Tämä aikataulu oli kuitenkin vuodelta 1998!

Räsälään oli kuitenkin pakko päästä. Olen polkenut Kuopiosta (Räsälän) kautta Vehmersalmelle ja Kuopiosta Polvijärven Huhmariisiin, jonne olen polkenut Joensuusta ja Joensuusta käynyt Kolilla. Voin siis sanoa polkeneeni pätkissä Helsingistä Kolille kunhan pääsen Räsälään.

Sitä ennen oli kuitenkin monta jyrkkää mäkeä. Välillä oli jopa tasaista, mutta niitä hetkiä oli tuolla tiellä vähän. Pahimman mäet menivät mummovaihteella, eli kaikkein kevyimmällä, kävelyvauhtia. Aurinko porotti kuumasti ja aurinkovoide oli selkeästi pettänyt minut. Huovilanmäki oli hieno, sieltä avautui näkymä Kurjalan suunnan jyhkeille mäille.

Alastulo sieltä oli vauhdikasta: 59,2 km/t. Tuota enemmän on ollut vain Liperin Härkinvaarassa (61 km/t). Ajattelin, että tämä on nyt perkelettä, jos tuo takakiekko rupeaa hajoilemaan alta.

Pysähdyin Tuppurinmäen viihtyisällä pikkukaupalla. Paikan oranssi kissa kantoi suussaan kulorastaan maastopoikasta. Näin sen elävän vielä. Iskin käteni yhteen ja huusin kissalle, jolloin tämä tiputti rastaan, joka sai siivet alleen ja lensi puuhun yhtä kokemusta viisaampana. Mainitsin myös kaupassa kissan kolttosista.

Viimeisin piina oli se, että Räsälän kylän kyltti oli monta kilometriä ennen varsinaista kylää. Räsälässä tiet haarautuivat itään ja länteen. Joko menen Tuusniemelle huomenna reilusti myöhässä, josta lähden pois, tai sitten seuraava paikka, jossa voin kääntyä pois on Juuka, harmittavan lähellä. Eikä tuon takakiekon kestävyydestä ole takeita, sorateitä oli vielä edessä. Räsälä näytti vielä tutulta. Toisaalta, jos lopetan nyt, saan vielä huomiselta palkkaa. Siksipä päätin lopettaa nyt. Enemmän taisi mennä pinnoja minulta kuin Rämöltä Venäjällä.