Aika: 4t 50 min 18 sek, keskinopeus 15,67 km/t, huippunopeus 52,07 km/t

Kunnat: Valkeakoski, Kangasala, Tampere

 


Näytä suurempi kartta

Heräsin siihen, että aamu sarastaa, mutta ei se ollutkaan aamu, vaan katulyhdyt. Olin joka tapauksessa ylhäällä neljältä.  Yöllä oli ollut kosteaa ja tuhnuista. Keittelin itselleni ruokaa viimeisillä spriillä ja ajattelin, että sillä lämmittää sekä pannun rooibosta että makkarat. Tuli haaleat makkarat ja haalea rooibos. Itikat olivat ihan viheliäisiä, joten lähdin jo varsin aikaisin liikenteeseen. Hämärässä näin Rantoontiellä lentelevän pöllön jonka määritin sarvipöllöksi. Kuuden maissa rupesin lähestymään Valkeakosken liepeitä kun kaupunki oli heräämässä aamuun. Kaupungin reunat olivat aika mitäänsanomattomia, mutta opasteet Kangasalalle menevälle tielle olivat asiallisia.

Matka Kangasalalle oli jurnuttavaa metsämaisemaa. Liikenne oli lisääntynyt. Ehkä minua kuitenkin häiritsi eniten se, että ilma oli vieläkin tuhjuinen ja pilvinen. Ei näkynyt Roine eikä Mallasvesi, mutta väliäkö niillä, kun olin kuullut, että niissä molemmissa olisi ollut sinilevää.

3858183447_5797f74144.jpg

Kokkovuori oli niitä harvoja paikkoja, missä vesistöt näkyivät tielle.

Mukavasti aamulla pääsin Kangasalan tuntumaan, josta jatkoin Kaukajärvelle. Kuntakin vaihtui Tampereeksi ilman että sitä varten olisi kilpiä haaskattu. Kaukajärvellä tuli ihan kaupunkilaiset puitteet vastaan. Yritin käydä kirjastossa että olisin saanut pyöräilykartan, mutta kirjasto oli suljettu. Tiellä isä opasti pikkutyttöä koulutielle. Toinen käveli koulutiensä yksin ja vaikutti surulliselta. Hän on selkeästi ymmärtänyt ettei koulu ole kiva juttu.

Tampere rupesi tuntumaan Tampereelta vasta kun Viinikan kirkko tuli näkyviin Muotialassa. Kävin lintutornissa Iidesjärvellä. En ole aiemmin ikinä päässyt sinne, vaikka Nekalassa olen lapsuudessani ollut paljon. Kävin katsomassa myös Koskuentiellä lapsuusmaisemiani. Piha oli laitettu kauniisti, mutta sitä rumensi citymaasturi.

Pyörin Viinikassa, jonka jälkeen lähdin Hatanpään suuntaan. Siinä oli ensimmäinen todellinen tapporisteys, mutta bussi antoi minulle tietä ihan kummalliseen tyyliin, Helsingissä bussikuskit eivät anna kyllä yhtään tietä.

Minä kuitenkin eksyin Hatanpäällä enkä löytänyt arboretumia. Tässä vaiheessa ilma oli muuttunut aurinkoiseksi ja kauniiksi. Sen sijaan lähdin Pyynikille. Käväisin Eteläpuistossa. Se oli ollut homojen suosittua cruisailualuetta 1950-luvulla. Pyynikille oli sitten aika järeä nousu. Söin munkkipossun ja kävelin portaat ylös. Portaikossa jokin muija kutsui minua "sedäksi". Ehkäpä hänen on vaikea myöntää tuntevansa vetoa urheilullista naista kohtaan.

 

3858973022_5bf6518076.jpg

Tässä vaiheessa kaupunki rupesi myös näyttämään Tampereelta!

3858183689_2947825c8b.jpg

Rasakka nousu Pyynikille palkittiin huikaisevilla näkymillä.

Pyynikiltä lähdin Pispalaan. Pispala teki minuun vaikutuksen kauneudellaan. Ehkä porvarissuku on suojellut minua tältä paikalta tai jotain, mutta en ole aiemmin käynytkään täällä. Pispalasta laskeuduin Varalan urheiluopistolle. Urheiluopistoon liittyen oli ennen muinoin lesbohuhu, jota ei pystytä varmistamaan.

Tässä vaiheessa väsytti ja kuitenkin kaikki tiet kiipesivät harjulle. Olin eksyksissä. Tässä vaiheessa Taina soitti minulle ja sovin tapaamisen Tainan kanssa Tammelan torille tunnin päästä. Siinä vaiheessa olisin varmasti siellä vaikka joutuisin kiipeämään näkötornille asti.

3858973546_6d9e3c6d55.jpg

Pispalassa on vaikea uskoa, että ollaan Suomen hallinnon alla. Liian kaunista suomalaiseksi.

No, minä sitten juttelin Tainan kanssa aurinkoisella torilla varmasti tunnin paikat, jonka jälkeen halusin mennä kertomaan terkut isoäidilleni siihen lähelle. Soitin ovisummeria, mutta isoäitini ei ottanut minua vastaan. Onneksi naapurit olivat paikalla niin ne kertoivat minulle ystävällisesti kaikki tämän kuulumiset ja sanoivat vielä sen, että mummolla on niin huono kuulo, ettei hän sen takia ymmärtänyt kuka vieras oli kysymyksessä. Taaskin törmäsin auttavaisiin ihmisiin. Päätin kuitenkin olla tyrkyttämättä itseäni mummon luokse, kun olin kuitenkin yllätysvieras. Sen sijaan lähdin pyöräilemään kaupungille. Löysin tieni Metsoon ja sain pyöräilykartan. Kävin ostamassa Stockmannilta itselleni uudet korvikset. Olo tuntui kovin alastomalta ilman niitä.

Olo on alaston ilman korviksia mutta olo ei ole alaston alastomana, hmmm.

Poljin pahamaineisen Hämeenkadun pyörätienkin pariin kertaan. Se oli sellaista slalomia ihmisten välissä kuin Helsingissäkin.

Pistin pyörän sitten paikallaisjunaan ja kuuden maissa olin sitten taas Hauhontiellä, Helsingissä.

3858973782_387f4c7552.jpg 

Pyörien pysäköintikieltoon suhtaudutaan asianmukaisen piittaamattomasti. 

 

 

3858184343_ff35d7bbac.jpg 

Tampereella pyöräilijöitä niin kuin opastetaan viitoilla.